Tiistai 26.5.
Palasimme siis veneelle ja aloimme suunnitella
huomista lähtöä. Sovimme Franzin kanssa talvehtimismaksusta ja avaimen
palauttamisesta.
Sen jälkeen lähdimme hotellille saunomaan. Wellnes-maailmaa oli viimekesän jälkeen remontoitu, koska
nyt saunoja oli jo 4 erilaista. Infrapunasaunaa lukuun ottamatta kävimme ne
kaikki läpi, ilman uimapukuja, kuten kaikki muutkin. Saksassa siis kaikki
saunovat yhtä aikaa samoissa tiloissa ja pyyhe kiedotaan ympärille vasta saunan
ulkopuolella. Lauteilla paikalliset ovat koko ajan pyyhkeen päällä; me
kuitenkin jätimme pyyhkeemme kuivempiin tiloihin ja istuimme vain peflettien
päällä. Tämä erinomainen kokemus (sauna
ja uinti) ei maksanut meille mitään, vaikka viime syksynä pulitimme
siitä muistaakseni yhteensä 8 Ekua.
Keskiviikko 27.5.
Heräsimme aamulla sateettomaan ilmaan. Olimme valmiit
jättämään Schlögen Marinan
puoli yhdeksän aikaan ja suunnistimme Tonavaa vastavirtaan.
 |
| Schlögenin mukava marina jää taakse... |
Päivälle tuli pituutta 10 tuntia; matka eteni hitaasti, koska vastavirta oli
kohtuullisen voimakasta. Pääsimme pilvisessä, sadekuuroisessa kelissä kuitenkin
Passauhun asti, vaikka olin kuvitellut matkaa liian pitkäksi. Matkalla oli
kaksi sulkua, Jochenstein ja Kachlet. Ensimmäisestä pääsimme nopeasti ylös,
mutta Kachletissa jouduimme odottamaan perässämme tulevaa hotellilaivaa yli
tunnin ajan.
 |
| Kachletin sululla jouduimme odottamaan yli tunnin... |
Saavuimme MYC-Passaun laituriin siis vihdoin 10 tunnin ajon
jälkeen klo 18.20. Matkalla meillä oli
molemmilla kunnolla päällä ja pipot päässä, sillä ilma oli aika koleaa. Perillä
Kapu sai sovittua erään paikallisen veneilijän kanssa campingaz- pullon
täytöstä perjantaiaamuksi, joten hyvillä mielillä pääsimme eilisen ruuan
lämmitykseen ja nukkumaan.
Torstai 28.5.
Herätys oli jo kahdeksalta, kun kaasunhakija koputteli
veneen kylkeen. Hän ilmeisesti luuli, että meiltä oli kaasu kokonaan loppu, kun
hän toi meille kahden kilon vajaan pullon kaasua. Pullo oli kuulemma hänelle
tarpeeton. Me jatkoimme sitten vielä uniamme hetken aikaa, ennen kuin nousimme
lopullisesti ylös. Suunnistimme puolen päivän aikaan bussipysäkille mennäksemme
Passauhun linja-autokyydillä. Ennen kuin olimme toisessa alikulussa, pyyhälsi
bussi jo pysäkiltä eteenpäin. Kun seuraava tulisi vasta tunnin päästä kävelimme
pari pysäkinväliä eteenpäin, Heiningin kylälle. Löysimme Edekan, edullisen
ruokakaupan, ja päätimme käydä siinä ostoksilla paluumatkalla.
Bussinkuljettaja möi meille perhelipun, joka oli ilmeisesti
halvempi kuin olisi ollut kahden hangen meno ja paluumatkat, ihan fiksua,
Passaussa kävimme päiväpalalla samassa konditoriassa kuin viime kesänäkin
nauttien sämpylät ja mansikkaleivoksen kahvin kera, yhteensä 10 €; ihan
kohtuullista.
Minulla ei ollut kameraa mukanani, vaan kuvasin joitain
paikkoja pillerilläni. Pitääpä yrittää siirtää niitä kuvia läppärille ja
liittää myöhemmin tähän juttuun…
Ilma oli aika lämmin ja aurinkoinen, minulla
päässä musta pipo, joten ostin uuden päähineen: olkihatun! Ja se päässä oli
mukava käydä kirkossa ja päiväoluella…
Takaisintulomatkalla jäimme siis 2 pysäkkiä ennen marinaa
pois bussista ja kävimme kaupassa. Kyllä oli ilo ostella ruokatarvikkeita,
jotka maksoivat vain puolet Schlögenin ”supermarketin” hinnoista. Kävelymatka
veneelle ei ollut kovin kivinen ja illalla kävimme siisteissä suihkuissa.
Vene oli MYC-Passaun vierasvenepaikalla, joka on joessa.
Yöllä ohi kulki muutamia joki- ja hotellilaivoja, eivätkä ne aiheuttaneet juuri
veneemme keikkumista. Vaan kun ohi aamulla ajoi puskuproomun hinaaja, niin
luulimme veneemme hyppäävän laiturille. Aallokko oli niin kova, että vene
tosiaan pomppi ja kallisteli, tavaroita tippui lattialla ja pelästyimme
kovasti. En muista moista keikutusta aikaisemmin kokeneenikaan.
 |
| SeijMer Passaun marinassa |
Perjantai 29.5.
Aamulla kaasunhakija tuli sovittuun aikaan ja kyyditsi Kapun
läheiseen camping-myymälään. Sieltä tämä sai kaasupullon täytettyä, siis
vaihdettua täyteen. Paikka oli ollut niin lähellä, että jos olisimme tienneet
sen, olisimme kävellen saaneet itsekin pullon haettua. Vaan autolla haku sujui
nopeasti, eikä kuski halunnut maksua palvelustaan.
Aamu oli aurinkoinen, joten lähdimme vähissä vaatteissa
liikkeelle. Matkalla jouduimme kuitenkin välillä lisäämään vaatetta, sillä
auringon mentyä pilveen, viileni ilma huomattavasti. Pääsimme 6 tunnin ajon
jälkeen Hofkirchenin marinaan.
 |
| SeijMer Hofkirchenin marinassa... |
Kävimme läheisellä huoltoasemalla tankkaamassa kanisterit
dieselillä. Samalla reissulla kävimme taas kaupassakin ja kanistereitten ja
muiden ostosten kotiuttaminen oli helppoa, kun käytössä on nyt Münchenistä
ostamamme kärry. Kylällä on myös kirkko, jossa tietenkin kävimme.
Juuri kun pääsimme kauppareissulta veneelle, alkoi yht’äkkiä ukkosmyräkkä, joka ei tosin kovin kauaa kestänyt, mutta vettä tuli runsaasti. Olimme ennättäneet, kovin paljoa itse kastumatta, levittää ja kiinnittää pressun sadekatokseksi ja se onneksi kesti tuulen tuiverruksen.
Illalla kävimme syömässä kylällä kreikkalaisessa
ravintolassa. Juomineen ruokamme maksoi 16 €, joka oli todella halpa hinta
maukkaasta ateriasta. Tosin söimme yhden suuren annoksen puoliksi ja se riitti
mainiosti.
Lauantai 30.5.15
Lähdimme aamulla taas ajoissa liikkeelle. Hafenmeister oli
illalla ihmetellyt pienitehoista konettamme (30 hv) ja syväystämme (170 cm).
Hän oli varoittelut pysymään poijujen
välissä ja kertoi, että suuri vastavirta helpottaisi Deggendorfin jälkeen. Ja
vastavirta olikin todella suurta, vauhtimme putosi muutaman kerran jopa alle 2
solmun. Deggendorfiin oli matkaa 27 km ja muutama kilometri ennen marinaa
vastavirta oli suurimmallaan, kun Isar-joki laski Tonavaan. Ja heti
ohitettuamme joen suun vauhtimme nousikin, kun vastusta oli enää vain noin 2
solmua.
 |
| Isar- joki laskee Tonavaan... |
Saavuimme pian Deggendorfin suojasatamaan ja saman
pursiseuran laituriin kuin viime kesänäkin, nyt vain laiturin takapäähän.
Kiinnittäytymisessä oli apuna kolmen miehen vastaanottokomitea, joka auliisti
neuvoi meille avainten yms paikat. Kerroimme olleemme samassa paikassa jo viime
kesänä, vaan nämä miehet eivät sitä muistaneet. Emme siis olleetkaan jättäneet
joka paikkaan unohtumatonta muistoa itsestämme…
Lähdimme pian kävelemään tuulisen säähän kohti kaupungin
keskustaa. Vaikka rannassa tuuli tuntui kolealta, niin kaupungin keskustassa
tuli auringossa hiki. Onneksi kirkoissa oli viileää. Kävimme ensin Mariä Himmelfart (Marian taivaaseen astumisen?)- 
ja sitten St. Martinin kirkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti