Tiistai 18.8.
Aamusta jätimme Goclawin marinan, sillä tänään oli tarkoitus purjehtia, olihan meillä nyt masto ja purjeet paikoillaan. Ensin meidän piti kuitenkin motoroida keulapurjeen avittamana useampi maili, ennen kuin pääsisimme Stettinin lahdelle (Szczecner Bucht). Kuvasin matkalla ilmeisesti kaikki reunamerkit, joita väylällä on: miksiköhän? Tuolla Oder-joen alueella on muuten tosi paljon merimetsoja.
Ihmettelimme taas Policen alueen suurta tehdasaluetta ja valtavia kuonakasoja, joita on parinkymmenen kilometrin päässä Stettinistä luoteeseen, Oderin länsirannalla. Teollisuusalueella tehdään lannoitteita, muoveja, pigmenttejä ja muita kemikaaleja. Valtava alue...
 |
| Valtava teollisuuskeskittymä Policessa |
 |
| Hurjan näköiset kuonakasat... |
Purjehdimme Stettinin lahdella mukavassa tuulessa luoteeseen, kohti Saksaa. Kapu nautti suunnattomasti tästä moottorimeluttomasta menosta, minä myös. Olihan se tuhansien motorointimailien jälkeen mahtavaa kuulla vain tuulen huminan purjeissa ja aaltojen kohinan veneen kokassa.
Ohitimme taas entisen rautatienostosilla ja kiirehdimme Peenestromin sillalle, joka avattaisiin 16.50. Aivan hyvin ennätimmekin, vaikka jonon viimeisenä ajoimme sillan pohjoispuolelle.
 |
| Se näkyi jo tosi kaukaa... |
 |
| Ja oli melkeesti pelottavan suuri... |
 |
| Viimeisenä pääsimme Peenestromin sillan pohjoispuolelle... |
Nyt meillä oli vielä reilu tunnin matka Rankwitzin marinaan, jonne rantauduimme kuuden maissa. Satamaväkeä emme löytäneet, vaan onneksi saimme vessakoodin viereisen veneen väeltä. Kävimme kaupassa ostamassa savumakrillia ja uusia perunoita, ja kyllä kevyt, salaattinen ilta-ateria maistui hyvältä.
Illalla kuvasin monen muun ihastelijan kanssa komeata auringonlaskua ennen nukkumaan menoa.
 |
| Muutkin kuvasivat upeata auringonlaskua... |
 |
| Sattui joutsenperhe sopivasti auringonsiltaan... |
Keskiviikko 19.8.
Olimme päättäneet jäädä lepäilemään tähän pieneen satamaan vielä yhden yön yli. Aamulla heräsimme siis ilman kiirettä ja huomasimme, että kolmea lukuun ottamatta muut vierasveneet olivat jättäneet sataman. Päivän mittaan rannassa kävi kaksi suurehkoa "tuurimoottoria", joiden matkustajat täyttivät sataman ravintolat ja muutaman tunnin kuluttua matkansa jatkui. Meillä oli pienoinen kohtaus veneessä, kun jossain vaiheessa iltapäivällä huomasimme veneen istuinlaatikossa puolimetrisen rantakäärmeen. Se sähisi peloissaan, kun ei löytänyt tietä pois liukkaasta lasikuitulaatikosta. Emme tiedä, kuinka se meille oli joutunut, vaan Kapu poisti vedenpoistoaukon päältä sihdin ja ohjasi kannen kuurausharjalla käärmerukan takaisin veteen.
Illalla taas ihailimme sitä komeata auringonlaskua.
 |
| Pieni se on 44 jalkineeseen verrattuna... |
 |
| Saatiin se vihdoin löytämään tie ulos veneestä... |
 |
| Siellä se ui vapaudessa... |
Torstai 20.8.
Aamusta normaaliaikaan jätimme Rankwitzin laiturin ja jatkoimme edelleen kohti luodetta, ja Wolgastin siltaa. Olimme sillan luona tuntia ennen avausaikaa, joten otimme kiinni Wolgastin kaupungin satamalaituriin.
Täällä olimme yöpyneet 14.8. kesällä 2012. Silloin olimme aamulla odottamassa sillan avausta ja ihmettelimme, kun mitään ei tapahtunut. Vihdoin siltahenkilökunnasta joku näytti meille pahville kirjoitettua teksiä, josta huomasimme sillan avautvan vasta klo 12.45. Menimme takaisin laituriin ja ennätimme tehdä muutman tunnin kierroksen kaupungilla.
Tällä kertaa söimme vain paiväpalan ja jaloittelimme, kunnes tuli aika lähteä monien muiden mukaan kohti sillan avausta.
 |
| Monia kulkijoita molemmin puolin... |
Ajoittain purjehdimme oikein vauhdilla pikkusen kilpaillen muitten veneitten kanssa ja kun pääsimme Kapun mielestä oikeaan suolaveteen, oikealle Itämerelle, antoi hän ryypyn vedenhaltijalle kiitokseksi mereen pääsystä...
 |
| Purjeet pulleina... |
 |
| Ryyppy Itämerelle... |
Saavuimme Neuhofin marinaan puoli 7 maissa illansuussa. Täällä olimme aikoinaan v. 12 saaneet juoda mielestämme parasta olutta, Störtebecker dunkel, ja sitä siemaisimme nytkin lasillisen, ennen yöpuulle vetäytymistä.
Perjantai, 21.8
Aamulla emme pitäneet kiirettä, sillä Stralsundin sillalle oli matkaa vain viitisen mailia ja se avautui vasta vartin yli viisi. Purjehdimme suotuisassa tuulessa oikein mukavasti.(Kapu melkein loisti ylpeydestä. kun ohitimme muutaman isomman veneen) Odottelimme pohjoisesta tulevia veneitä monien purkkareitten, yhden purjelaivan ja armeijan laivan kanssa. Lopulta olimme kolmas vene, joka pääsi sillan pohjoispuolelle ja Stralsundin marinaan. Siellä ei ollut sataman puolesta vastaanottajaa, vaan eräs englantilaismies taiteili metallisella sivupuomilla ja helpotukseksemme kiinnitti puolestamme veneemme peräpään kiinnitysködet. Kyllä meiltä olisi jäänyt taiteilematta sillä puomilla!
Maksettuamme satamamaksun lähdimme ruokaostoksille ja samalla kiersimme taas Nikolaikirkon ja raatihuoneentorin kautta. Edellisellä kerralla oli
videoinut lasten tanssia suihkulähteellä, nyt kuvasin vain vanhan torin katunäkymiä.
Illemmalla oli tietenkin ikuistettava näyttävä auringonlasku, joka täällä oli jo noin 20.15...
