Sunnuntai 24.5
Sade jatkui koko yön. Nousimme kymmenen jälkeen ylös ja
söimme kunnon aamiaisen: munaa, kinkkua ja sämpylää…
Puolen päivän maissa sade vihdoin taukosi ja pääsimme
laittamaan sadekatosta sitloodan päälle suojaksi. Alkuviikollahan talvipressu
antoi suojan, vaan nyt se oli jo otettu pois veneen päältä. Meillä on aiemmin
ostettu suuri (5x4m) pressu, josta suunnittelimme katosta. Ja hyvinhän tuo
palvelee, kun taitoimme sen kaksinkerroin. Sadekatos ulottuu nyt takaa
mastotelineestä 2,5 metriä eteen, hieman sprayhoodin etupuolelle. Oikeastaan
hieman liian eteen ajatellen veneeseen kulun vaikeutta..
Tänään tarkistin www.elwis.de
-palvelusta Tonavan vedenkorkeuksia. Näyttäisi siltä, että Passausta tänne
alajuoksulle vedenkorkeus on tänäänkin lisääntynyt. Onneksemme taitaa olla
niin, että Passaun yläpuolisilla Pegel-mittausasemilla veden korkeudet ovat jo
laskussa. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos sateet nyt loppuvat, niin pääsisimme
aloittamaan matkamme Tonavaa vastavirtaan muutaman päivän päästä.
Korkealla vedellä on kahtalainen merkitys meille: Jos vettä
on enemmän kuin normaalisti, niin pääsemme rantautumaan useampaan satamaan kuin
viime kesänä. Kuitenkin korkea vedenpinta lisää joen virtaamaa ja hidastaa,
jopa saattaa estää etenemisemme latvavesille päin, jokea ylös. Kun matkanteko
hidastuu, täytyy meidän päästä yöpymään paljon useammin kuin viime kesänä,
myötävirtaan kulkiessamme. Ja korkeampi vedentaso antaa onneksemme lisää
mahdollisuuksia sopivan marinan löytämiseen. Viime kesänä ajoimme päivässä
Passausta tänne Schlögeniin. Nyt olemme laskeskelleet, että tarvitsemme
vastavirran takia matkalla pari yöpymistä.
Maanantai 25.5.
Aamulla herätessämme ei satanut ja aurinkokin alkoi kurkkia
puolen päivän maissa. Saimme laitettua aurinkopaneelit paikoilleen, Kapu
vaihtoi lepuuttajiin naruja ja minä sidoin tuulisuojat paikoilleen
kaidetolppiin ja varvaslistaan. Kun sade sitten neljän aikaan taas alkoi,
menimme sisätöihin. Kapu laittoi keulaan toisenkin led-nauhan, ensimmäisen hän
oli laittanut jo eilen. Minä purin koneelle kamerasta lauantaisen ilotulituksen
kuvat. Veneen oviaukossa roikkuen olin kuvannut kymmeniä ruutuja taivaalla
räjähteleviä raketteja ja sain jopa muutaman melkein onnistuneen kuvan
julkaistavaksi. Hotellilla ja rannoilla oli paljon väkeä juhlimassa
(helluntaitako?) ja ilotulitus oli ilmeisesti meluisan illan kohokohta.
Me emme
ole jaksaneet tietenkään osallistua enää kymmenen jälkeen iltaisin mihinkään,
joten kuvasin paukkuvaa taivasta yöpuvussa ”kotoa käsin”.
Nyt menemme viemään talven vihertämät köydet pesuun ja
käymme hotellilla katsastamassa taas netistä Tonavan veden korkeuksia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti