Kesän eka viikko putkeen sateessa...

Maanantaiaamuna 18.5.15.

 nousin jo kolmen jälkeen ylös, koska meidän oli lennettävä klo 6 Müncheniin. Koneenvaihto Riikassa ja välittömästi jatkoimme Saksaan,; Münchenissä olimme yhdeksän aikaan ja sitten etsimään hotellia. Onneksi se oli ihan lähellä Hauptbahnhofin varrella, korttelin päässä aseman ovesta, sillä 20 kilon pahvilaatikko painoi paljon isännän kannettavaksi. Hyvin selvisimme Pension Locarnoon, jossa vanhaisäntä antoi meille suuremman huoneen kuin oli alun perin suunnitellut. Tämä sen takia, kun meillä oli niin paljon matkatavaroita… Paketin lisäksi matkalaukku, tietokonelaukku, reppu ja minun kassini… Lentokoneeseen mennessä minun oli pitänyt tunkea tietokonelaukku kassiini, koska kullakin matkustajalla sai olla vain 1 käsimatkatavara…

Majoittauduttuamme lähti Pale etsiytymään Bauhausille, josta meidän oli määrä ostaa Wolfkraftin transportsysten TS 600 eli siisti nokkakärry, jolla saisimme kuljetettua matkatavaramme helpommin kuin kantamalla. Kärry oli täällä joitakin euroja halvempi kuin Suomessa ja sen varsinainen tarkoitus on matkan varrella helpottaa polttoainekanisterien kuljetusta huoltoasemilta veneelle. 

Lähdimme iltapäivällä lenkille. Kävimme Botanische Gartenin Biergartenissa olusilla
ja viiden jälkeen Kalstadtissa syömässä puolen hinnan aterian. Tämän ruokailukonstin opimme viime kesänä ja olemme sitä monesti käyttäneet hyväksemme. Etsimme kulkiessamme minulle hellehattua, koska melkein hiukseton pääni meinasi palaa kuumassa auringossa. Eipä löytynyt tarpeeksi halpaa eikä hintavaa kannattanut ostaa, koska matkatavaroissa kyllä on päähineitä joka lähtöön. En polttanut päätäni, sillä kaduilla oli useimmiten se varjoisakin puolensa; sen sijaan auringon paahde aiheutti minulle kesän ensimmäisen herpeksen huuleen. Näin on käynyt vuosikymmenten ajan, että ensimmäinen aurinkoinen paahdepäivä kostautuu kukkivalla huulella.  Illalla olisi ollut kiva tavata Virpi, vaan olimme niin väsyneitä, että nukahdimme jo yhdeksän maissa kunnon uneen. 

Tiistai 19.5.

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, sillä juna Passauhun lähtisi klo 8.24. Saimme hyvän aamiaisen jo hieman ennen 7.30, joka oli virallinen aamiaisaika. Olimme vieneet kärryn laatikkoineen ja matkalaukkuineen hissillä alakertaan (huoneet olivat 4 krs:ssa), jotta pääsisimme lähtemään nopeammin aamiaisen jälkeen asemalle. Pensionin isäntä pyöritteli paheksuvasti päätään tyhmille turisteille, jotka olivat jättäneet matkatavaransa vartioimatta avoimen ulko-oven lähettyville. Hän kävikin onneksi sitten lukitsemassa rappukäytävän oven, jotta kukaan ei veisi tavaroitamme.

Ennätimme ajoissa junaan ja 2,5 tunnin kuluttua olimme sateisessa Passaussa. Sieltä olimme viime syksynä junailleet Ismaningiin hotelliin ja seuraavana päivänä 2.9.14 lentäneet Suomeen. Nyt meillä oli puolitoista tuntia aikaa kävellä satamaan, josta matkustaisimme jokilaivalla Schlögeniin. Ostimme matkalta sämpylöitä, maksamakkaraa, vihanneksia ja kanaa, jotta veneessä meillä olisi jotain syötävää.

Minulla oli Passaun kartta, vaikka olimme viime kesän vierailullamme tutustuneetkin kaupungin keskustaan ja rantaan aika perusteellisesti. Jossain kadunkulmassa oli viitta laivarantaan, vaan katsoin kartasta, että hieman edempää pääsisimme suoraan meidän laivayhtiön laiturille. Ja olinkin oikeassa, ainakin osittain. Jouduimme kulkemaan ylämäkeen ja Pale veti kärryä ylös, kun minä hikoilin kassin kanssa perässä. Näimme rannan ja laivalaiturin vasemmalla, vaan alas ei päässytkään enää muutoin kuin portaita pitkin. Eikä auttanut muu, kuin lähteä raahaamaan kärryjä jyrkkiä portaita alas. Ja vastana tuli bussilastillinen iäkkäitä matkustajia, joten saimme levätä aika pitkään, ennen kuin pääsimme laskeutumaan alaspäin. Pale meni edellä ja minä kevensin kärryjä kannattelemalla pakettia joka askelmalla. Portaita oli ainakin 50, joten olimme aika kuitteja päästyämme vihdoin rantakadulle. Ostin menoliput Schlögeniin ja raahasimme matkatavaramme laivahenkilökunnan osoittamaan turvalliseen paikkaan. Ja koko ajan satoi, ei onneksi kovin kovaa, vaan enemmänkin tihuuttamalla. Kuvasin videolle laivan lähdön ja tunnin matkan päässä olevan Jochenssteinin sulutuksen. Olimme jo viime kesänä suluttaneet samassa sulussa, vaan nyt se sulku tuntui paljon pienemmältä, kun katselimme sitä laivan kattotasanteelta eikä alhaalta purjeveneestä.

Laivalla söimme päivän tarjouksen, uppopaistettua kalaa ja perunasalaattia. Ei mitenkään gurmeeta, vaan päivän ainoaksi ateriaksi ihan ok…

Meitä oli sateisella risteilyllä parikymmentä henkeä...

Schlögeniin saavuimme klo 14.10 ja saimme Fransilta veneen ja laituriportin avaimet. Veneen sisus oli kuiva ja kansi erittäin leväinen. Vesisateessa oli ajoittain taukoja ja saimme hyvin peiton irrotettua niin, että pääsimme sisään tavaroinemme. Tai matkatavaroita emme voineet viedä sisään asti, koska ne eivät mahtuneet sinne. Veneen istuinkaukalo oli kuitenkin onneksemme kuiva, joten saatoimme jättää pahvilaatikon ja matkalaukun ulos, pressun suojaan. Saimme patjat paikoilleen punkkiin, vaikka emme päässet ulos tuulettamaan vuodevaatteita.

Ensimmäinen silmäys veneeseemme...

SeijMer on hyvin peitettynä viettänyt talvensa. Oikealla laiturilla näkyvät matkatavarat...

Viime syksyn kotiinlähtö oli ollut sen verran sekainen, että en kotona nyt keväällä enää muistanut, mitä vaatteita olin jättänyt veneeseen. Ja nyt totuus paljastui: meidän ei olisi tarvinnut tuoda mitään kuteita mukanamme, kun olimme jättäneet veneeseen vaatteita ihan tarpeeksi. Vaan eipähän nyt ehkä tartte pestä pyykkiä kovin usein; tosin pyykinpesukoneitakaan ei ole kovin usein tule olemaan käytettävissä.

Illansuussa käväisimme paikallisessa marketissa, jossa ei juuri muuta ostettavaa ollut kuin viiniä. Illan lämpimässä istuimme sitten loman aloittajaisiksi veneen sitlootassa sadekatoksen alla nautiskellen Itävaltalaisia viinejä ja leppeää tunnelmaa. 

Keskiviikko 20.5.

Aamulla nukuimme pitkään, melkein kymmeneen asti. Aamupuuron sijaan söimme muropakettivalikoimasta suklaaraksuja ja maissihiutaleita, jotka olimme ostaneet eilen marketista. Teetä ja sämpylää oli myös tarjolla, joten saatoimme aloittaa päivän työt kohtalaisesti ravittuina. Kapu laittoi koneeseen öljyt ja korjasi pilssipumpun, sekä puhdisti polttoainetankkia vedestä, minä häärin kait kaiken aikaa tiellään. Illalla söimme kananrintaa salaatin kera ja nautimme taas hieman viiniä.

 Kapun kurkku on ollut viikon verran kipeä, lääkärissäkin hän kävi, vaan viruksen aiheuttamaan kurkkukipuun ei tohtori voinut määrätä lääkettä. Me olimme laivalta ostaneet paikallista persikkalikööriä ja siitä löytyi oiva kurkkulääke: kurlaus 30-prosenttisella alkoholilla lievensi kurkkukipua aina hetkeksi. Ehkä juoman makeudellakin oli osansa, sillä Kapu on perso makean perään… 

Torstai 21.5.15

Tänään oli vuorossa vesien laitto: tyhjensimme keulahytistä kaikki tavarat, jotta saimme punkan alla olevan vesitankin näkyviin. Ja pestävähän se oli, tosin olimme ennättäneet jo siirtää tavaroita takaisin keulaan, ennen kuin huomasimme, kuinka tankin pesu käytännössä tuli hoitaa. Joten tavaroitten siirtely edestakaisin täytynee ottaa kuntoilusta, ettei se ota aivoon…

Kapu harjasi tankin sisältä ja laskimme veden pilssiin, josta pumppasin sen pois, satama-altaaseen. Vesihän oli raanavettä, joten emme saastuttaneet luontoa. Muutama tunti hommassa vierähti, vaan lopulta saimme tankin täytettyä ja raanoista tuli hyvin käyttövettä. Juomavetenä sitä emme kuitenkaan käytä, koska emme muutamaan vuoteen ole desinfioineet vesitankkia. Tyhjensimme myös pistopunkan, jotta kapu saattoi laittaa kuumavesivaraajan paikoilleen. Kun homma oli valmis, niin tavarat laitettiin takaisin pistopunkkaan, jonka patjan olimme jättäneet kotiin jo kesällä 12.

Näiden putkitöiden jälkeen olikin sitten taas käytävä kaupassa ja ruvettava ruuan laittoon. Paremman puutteessa oli vuorossa letun paisto, kun kaapista löytyi pussillinen lettujauhoja. Vaan hyvä paistinpannumme ei nyt suostunutkaan paistamaan kunnon lettuja, vaan paistoi jokaisen yrityksen pohjaansa kiinni niin tiukasti, että teräslastallakaan ei meinannut saada paistosta irti. Söimme lopulta pohjaan palanutta lettutaikinaa, paikallista makkaraa ja papumaissimössöä. Hyvää, vaikkakaan ei kovin esteettistä.

Satuin vilkaisemaan pilssiin juuri ennen ruokailua: siellä oli paljon vettä. Söimme kuitenkin rauhassa ja sitten alkoi vuodon etsintä: Ei vesitankista, ei vessasta, ei tiskipöydän alta vuotanut, vaan pilssiin valui kuitenkin koko ajan pumpun käydessä lisää vettä, joka oli melko lämmintä. Siis ei muuta kuin tyhjentämään pistopunkkaa, joka muutama tunti aiemmin oli kasattu täyteen tavaraa. Ja sieltähän syy vuotoon löytyi: yksi letunkiristin oli löystynyt ja kuuma vesi pääsi pumpun käydessä vuotamaan. Nyt pistopunkka on vailla tavaroita, jotta siellä pääsee paikat kuivumaan ja huomenna kasataan taas monta laatikkoa paikoilleen. Toivottavasti ei tarvitse ihan heti ryhtyä uudelleen siirtelemään pakaaseja pistopunkasta pois…

 Perjantai 22.5.15

Aamulla meitä odotti iloinen yllätys: pari vuorokautta jatkunut sade oli loppunut ja aurinko yritteli pilvien raosta paistaa meille. Askartelimme tovin, kun laitoimme pistopunkan tavarat taas kerran paikoilleen, vaan onneksi työn tuloksena vähenivät näkyvissä olevat laatikot ja tavarat. Kun auringonpaisteen lisäksi oli alkanut hieman tuulla, saimme puolen päivän jälkeen veneen peittona olleen pressun kuivana pois ja pakattua odottamaan ensi syksyä. Virittelimme veneen poikittain pilttuitten päähän ja saimme täten maston takapään laiturin kohdalle. Näin pääsimme laittamaan sinne muutaman punaisen SPEKin muovipussin varoitukseksi muille kulkijoille, sillä SeijMerin masto ulottuu reilut 3 metriä veneen yli.

Kun sitten saimme siirrettyä veneen takaisin paikoilleen, pesimme osan veneen kannella lojunutta kaideverkkoa, joka oli (ja on vieläkin) levästä vihreä, kuten veneen ahterin laidatkin olivat.
Saimme styyrpuurin puoleiset kaidetolpat paikoilleen ennen kuin alkoi taas sataa. Silloin olikin sitten aika vetäytyä sisätöihin. Kapu ompeli erään rispaantuneen köydenpään ja rikkimenneen sateenvarjoni, minä lämmitin makkaroita ja hapankaalia ruuaksi. Kaupasta olimme ostaneet myös israelilaisia porkkanoita, pari omenaa ja pussillisen perunasalaattia, joten hyvä ateria oli palkintona ahkerasta työpäivästä. 

Lauantai, 23.5.15

Yöllinen sade jatkua aamulla, joten oli taas sisätöiden vuoro. Kapu vaihtoi kojetaulun kytkimiä, joten nyt taas kaikissa kytkimissä on punainen valo osoittamassa niiden olevan käytössä.

Kun sade puolen päivcän aikaa näytti loppuvan, pääsin aloittamaan paapuurin puoleisen kaideverkon ja laidan pesun.

Sain kaidetolpat paikoilleen ja samoin .Kapu sai istuinkaukalon tuulisuojat pujotettua. JA sitten kahden aikaan alkoikin taas sade. tulimme sisään, söimme välipalan ja neljän jälkeen kävimme taas kaupassa, sateen jatkuessa entistä kovempana…

Nyt loihdimme aterian viimekesäisestä tomaattikeittopurkillisesta ja Meri- ja vuori –makaronipussillisesta; molemmat siis ylivuotisia. Hyvää tuli ja vatsa täyttyi…