5.6.15 Tonavalta M-D-kanaalille

Perjantai 5.6.15

Lähdimme Saalin marinasta ennen yhdeksää ja jo varttitunnin päästä olimme jättäneet Tonavan taaksemme ja olimme Main-Donau-kanaalilla.

Tonavan haara vasemalle, Main-Donau -kanaali oikealle; sinne menimme...

Ensimmäiselle sululle Kelheimiin (km 166, 8,4 m) saavuimme tunti lähdön jälkeen. Meille tarjottiin ensin sulutusta Bootsschleusessa, vaan totesimme olevamme liian syvä siihen sulkuun. Isosta sulusta tuli ulos 2 jokilaivaa ja jo varttitunnin päästä olimme 8,4 metriä ylempänä kanaalilla. Puolen tunnin päästä alitimme Euroopan pisimmän puusillan, ja kuvasin myös Randeckin linnan rauniot. Hetken päästä kolme nokikanaa nostatti kuohuja tapellessaan muutaman hetken ajan. Lienevät olleen uroslintuja, sillä lähistöllä uitti ilmeinen naaras poikasiaan.

Matkalla näimme monia iloisia tervehdyksiä, linnoja ja niiden raunioita, kristallimuseon Riedenburgin kauniissa kaupungissa.

Euroopan pisin puusilta ja Ruine Randeck

Riedenburgin kaunis kaupunki

Riedenburgin sululla (km 150, 8,4 m) jouduimme odottelemaan puolisen tuntia sulutukseen pääsyä, sillä takaamme oli tulossa sportboot/huvivene samaan sulutukseen Odotellessamme kuvasin poikia, jotka hyppivät kanaalin veteen aika uhkarohkean näköisesti. Siis minun mielestäni, joka en juuri uskalla päätä veden alle painaa.

Tälläkin sululla on uivat pollarit, vaan siitä huolimatta sulutus sujui hyvin; olimme ulkona sulusta 20 minuuttia myöhemmin ja silloin 8 metriä korkeammalla.

Matkan jatkuessa näimme harmaahaikaroita, sekä selkä suorana seisomassa että yhden lentoonlähdössä; enpä siitä äkkiseltään kunnon kuvaa saanut…

Dietfurtin sululle (km 135, 17 m) saavuimme puoli kahden maissa, pääsimme sisään Beluga-veneen kanssa saman tien ja koko 17 metrin nousu oli ohi alle puolessa tunnissa. Nousu oli nopeaa, vaan sulun täyttö semmoista, että välillä minulla oli tosi vaikeaa pitää venettä paikoillaan. Taistelimme Kapun kanssa suoraan sanottuna ihan tosissamme, vedimme köysistä hampaat irvessä ja kädet hellinä ja selvitimme tilanteen, onneksi…

Beluga jäi matkalla jonnekin venemarinaan, jonne meille ei syvyys olisi riittänyt, joten jatkoimme yksinämme matkaa. Pian kolmen jälkeen olimme Berchingin sululla (km 122, 17 m), mutta jouduimme odottelemaan ilman näkyvää syytä. Vasta vartin yli neljä ajoimme sulusta ulos. Parin kilometrin jälkeen kiinnityimme Berching-Nord -sillan alle, kuten viime kesänäkin. Vene kiinni ja ruokakaupan etsintään. Navigointikirjamme näytti, että kanaalin toisella puolella pitäisi olla supermarket ja Gaststätte. Teimme lenkin asutusalueella ylitettyämme sillan, vaan eipä siellä ollut kumpaakaan. Saamiemme ohjeiden mukaan supermarket löytyisi kaupungin keskustasta.

Siispä palasimme siltaa myöten takaisin ja vaelsimme läkähtyneinä kuumaa rantatietä keskustaan vanhan muurin portista.

Löysimme vihanneskaupan, josta ostimme eurolla kaksi palaa mehukasta melonia, joka oli tosi hyvää meille janoisille. Saimme myös ohjeet, miten löytää sinne supermarketille. Ja löydettiinhän me, mutta ei ohjeiden mukaisesti ihan viidessä minuutissa.

Ostokset repussa (Kapun selässä) kävimme vielä paluumatkalla katolisessa Marian taivaaseenastumisen kirkossa, joka oli käymisen ja kuvaamisen arvoinen.

Berchingin Marian Taivaaseenastumisen -kirkko oli koristeltu koivuin...

Ja kun veneelle päästiin, jaksoi Kapu juuri tehdä ruuan ja tiskata, sitten kävimme taas ansaittuun lepouneen...