Tiistai, 23.6.15
Seurassamme eilen ajanut moottorivene lähti hyvissä ajoin
aamulla Erlenbacherin marinasta ja mekin irrotimme köytemme ennen yhdeksää.
Viiden kilometrin ajon jälkeen tulimme taas sululle, tietenkin. Vielä on edessä
tällä Mainilla tämän Wallstadtin (km 101, 4 m) jälkeen 8 sulkua, ja
matkaa on enää 101 km.
Pääsimme ajamaan sulkuun melkein viivytyksettä ja
odottaessamme veden laskevan, katselin rohkeata ruohonleikkaajaa, jonka
työturvallisuus onneksi oli varmistettu kunnolla.
 |
| Mainin nimi näkyy, vaan sulun nimeä saa etsiä... |
Tällä sululla oli uusittu
sulkumestarin rakennus ja huononnuksena entiseen on nyt sulun nimi huonosti
havaittavissa ja näkyvissä. Tunti aamuisesta lähdöstämme ajoimme ulos sulusta,
joten kyllä siinä viivytystä oli, koska ajomatka oli vain 5 km.
Seuraavina olivat sulut Obernau (km 93, 4,01 m) Kleinostheim
(km 78,6,8 m) ja Krotzenburg (km 64, 2,74 m), ennen kuin kiinnityimme sateessa
ja kovassa tuulessa Hanaun Bootsclubin laituriin. Alueen portti oli tietenkin
lukossa, eikä paikalla näkynyt ketään asiaankuuluvaa henkilöä. Soitin
jollekulle klubin johtohenkilölle, joka lupasi järjestää asian. Pian paikalle
saapuikin jäsen, joka pyyteli anteeksi osaamattomuuttaan
ilmoittautumispapereiden täytössä. Saimme yhdessä muodollisuudet hoidettua ja hän
neuvoi meille, missä on huoltoasema ja supermarket. Jätimme kanisterit
kärryineen huoltsikalle ja talsimme supermarkettiin, joka oli reilun kilometrin
päässä. Ostokset Kapun reppuun, loput muovikassiin ja sitten täyttämään pänikät
dieselillä. Selvisimme reissusta kohtuuhikisinä, sillä minulla oli jopa
sadevaatteet päälläni, vaikka enää ei satanutkaan…
Keskiviikko 24.6.15
Vanha juhannus ja lähetimme Jussinpäivä -onnittelut Suomeen.
Viereemme oli eilen tullut moottorivene, jossa oli ilmeisesti hieman kokematon
gasti. Illalla, kun suuri hotellilaiva aiheutti ohi ajaessaan kovat laineet,
tempautui naapuriveneen perä melkein poikittain pilttuussaan. Vene oli siis
huonosti/osaamattomasti sidottu. Onneksi ei sattunut mitään vakavampaa
vahinkoa. Vene lähti aamulla ennen meitä Hanaun marinasta ja me irrotimme
köydet melko tarkasti yhdeksän aikaan.
 |
| Lähtö Hanaun marinasta |
Kahden kilometrin päässä oli päivän
ensimmäinen sulku, Mülheim (km 53, 3,8 m). Jouduimme kiinnittymään taas
odotuslaituriin, sillä sululla oli punaiset valot, eikä sulkumestari kertonut
minulle, kuinka pitkä odotusaika olisi. Aamulla vierestämme lähtenyt vene
saapui taaksemme ja kaverit kävivät kertomassa, että sululla olisi jotain
hankaluuksia ja odotusaika venyisi. Ja niin kävikin: pääsimme sulutukseen
jokilaiva Neutraalin perässä vasta hieman ennen yhtätoista, odotettuamme liki 2
tuntia.
Offenbacin sululle (km 38,5, 3,18 m) tulimme hieman
ennen puolta yhtä ja sieltä ulos tultuamme olimmekin jo liki Frankfurt am
Mainia. Alitimme 8 siltaa, kurvasimme oikealle ja saavuimme Westhafeniin
marinaan. Tämäkin paikka oli tuttu jo viime kesästä. Ajoimme laituriin ja
viereisen veneen kippari auttoi osaltaan, ettemme painuneet hänen veneensä
päälle, kun tuuli painoi. Kävimme etsimässä läheisestä venetarvikeliikkeestä
Hafenmeisateria, vaan hän kehotti meitä ilmoittautumaan sataman baarissa. Niin
teimmekin ja saimme portin ja wc:n avaimen. Muutaman tunnin levättyämme
lähdimme käymään viereisen korttelin ruokakaupassa. Ja taas illalla nukkumaan…
Torstai, 25.6.15
Olimme eilen saaneet tietää, että Kuningatar Elisabeth on
tänään vierailulla Frankfurtissa. Ajoitimme kaupungille lähdön niin, että emme
vahingossakaan törmäisi hänen kuninkaalliseen korkeuteensa. Fillaroimme puolen
päivän jälkeen kohti keskustaa, jätimme pyörät parkkiin lähelle
risteilylaivojen laitureita ja kävimme ensin kirkossa. Sitten etsiydyimme
raatihuoneelle. Väkeä oli paljon ja TV-lähetysautot olivat vielä paikallaan
torilla, joten se kuningatar oli ilmeisesti vasta äskettäin poistunut
maisemista. En saanut kunnon kuvia alueen rakennuksista väenpaljouden ja
suurten rakennelmien takia.
 |
| Väkeä Raatihuoneentorilla vielä tunti Kuningattaren vierailun jälkeen |
Kävelimme virran mukana poispäin torilta ja menimme
katoliseen tuomiokirkkoon, St Bartholomeus.
Ylitimme Mainin ja taas menimme kirkkoon. Tosin sinne oli vaikea löytää,
jouduimme kiertämään koko rakennuksen, ennen kuin löysimme St. Marian
kirkon sisäänkäynnin.
Kävelimme Mainin etelärantaa länteen päin ja vierailimme
vielä yhdessä kirkossa. Ev lut Dreikönigs-kirkossa huomasin onneksi säätää
kameraani, joten onnistuin ottamaan muutaman kuvan lasimaaluksistakin.
Takaisin ”omalle” puolellemme jokea kävelimme ”lukkosiltaa”
( Holbeinsteg) pitkin.
Tämän rautarakenteisen sillan kaiteisiin on kiinnitetty
ilmeisesti tuhansia lukkoja merkiksi ikuisesta rakkaudesta; kaunis näky…
Menimme uudestaan Raatihuoneen torille, josta nyt väkijoukot
olivat poistuneet, mutta lähetysautot pilasivat edelleenkin maisemaa ja kuvakulmia.
St Paulin kirkko raatihuoneen toisella puolella oli tänään valitettavasti
suljettu, joten sinne emme päässeet. Ilmeisesti Elisabeth oli syynä kirkon
kiinnioloon.
Pääsimme onnellisesti takaisin veneelle, sillä pyörämme
olivat onneksi tallella. Muutaman kilometrin fillarointi oli ihan mukavaa, kun
käytimme joenrantatietä, jossa ei ollut autoliikennettä; sitä enemmän kuitenkin
kävelijöitä ja pyöräilijöitä kauniista ilmasta nauttimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti