Tiistai 30.6 Kölnissä yöpymässä
Aamulla teimme kävelylenkin Oberwinterin keskustaan. Ensin
katselimme kilpikonnaa, joka paistatteli laiturin vierellä ja sitten ihailimme
erikoisesti koristeltuja taloja.
Liikkeelle lähdimme vasta ennen puolta päivää ja Kölniin
Rheinauhafeniin marinaan (km 687) saavuimme jo muutaman tunnin ajon jälkeen.
Hafenmeisterin ohjeiden mukaan Kapu lähti etsimään venetarvikeliikettä, josta
löytyisi uusi pilssipumppu. Liike löytyi läheltä, pumppua ei.
Kävimme läheisessä ruokakaupassa, Kapu laittoi ruokaa ja
tiskasi kuten normaalistikin, pikkusen kirjoittelua ja nukkumaan…
Keskiviikko 1.7 Taas Düsseldorfissa
 |
| Kölnin Tuomiokirkko jää taakse... |
Pari tuntia ajelimme teollisuusalueitten läpi,
kemianteollisuutta näytti olevan paljon. Düsseldorfissa yritimme taas ensin
Zollhafenin marinaan, vaan siellä näytti olevan täyttä. Viime kesästä tiesimme,
että muut näissä altaissa olevat laiturit olivat meille liian matalia. Siispä
jatkoimme viitisen kilometriä eteenpäin Golzheimiin Yachthafeniin. Samassa
paikassa olimme viime kesänä menomatkalla, joten ilmoittautuminen rannalla
olevassa ravintolassa kävi helposti.
Illemmalla kuvasin täysikuuta ja
ihmettelimme tasaista laskeutuvien lentokoneiden virtaa, joka kait osoitti,
että Düsseldorfin lentokenttä on vilkas.
 |
| Täysikuu Düsseldorfissa |
Torstai 2.7 Kuumana päivänä siivousta ja ostoksia
Olin soittanut eilen siihen venetarvikeliikkeeseen, josta
viime kesänä yritimme ostaa rappufenderin. Silloin ei liike ollut edes auki,
mutta nyt ilmoittivat, että heillä on varastossa haluamamme pilssipumppu.
siispä Kapu lähti kuumaan aamuun fillaroimaan kuuden kilometrin päässä olevaan
Lenz-Rega-Port –myymälään. Minä kannoin kaikki vuodevaatteet ulos tuulettumaan
ja siivosin veneessä muutenkin. Kun Kapu palasi kuumalta reissultaan
tarvikkeineen, lähti hän saman tien ostamaan mineraalivettä ruokakaupasta.
Loppupäivästä ei sitten muuta jaksettu tehdäkään kuin maata kuumassa veneessä…
Illalla sitten, kun pahin helle oli ohi, lähdimme etsimään
ruokapaikkaa. Eikä kauas tarttenut mennäkään, kun saimme syötyä hyvän pihvin
(taas puoliksi) grillin terassilla. Samalla reisulla kävimme taas kaupassa ja
tämä Kaiser oli siitä erikoinen paikka, että sinne kelpasi palautukseen kaikki
kierrätyspullot. Muutoin emme ole vielä oppineet ymmärtämään Saksan
palautuspullosysteemiä. Kauppaketjuilla on omat pullonsa, eivätkä ne useinkaan
ota vastaan muiden pulloja. Ja tässä tämä Kaiser-myymälä teki siis poikkeuksen.
Perjantai 3.7. Soitto hätänumeroon
Aamupesulle mennessäni ihmettelin maihinkulkusillan alla
penkalla istuvaa tummaa tyttöä, joka kuului puhuvan jollekulle, jota en nähnyt.
Pian huomasimme, että nuori nainen on ilmeisesti huumeen vaikutuksen alaisena,
sillä hän puhui itsekseen aivan koko ajan. Lisäksi hän hivuttautui aivan veteen
asti ja pelkäsin hänen putoavan jokeen. Eipä auttanut muu kuin soittaa 112 ja
kertoa tilanne. Lähettivät paikalle ambulanssin, jonka henkilökunnan ohjasin
paikalle. Sinne ambulanssin väki jäi jututtamaan neitokaista, kun me
irrottauduimme laiturista vähän ennen kymmentä. Puolen tunnin viivästys tuosta
episodista meille koitui, vaan emme olisi todellakaan uskaltaneet lähteä ja
jättää sitä naista siihen.
 |
| Ambulanssi tuli tilauksesta... |
Muutama tunti taas myötävirta-ajelua ja sitten saavuimme
Duisburgiin. Täällä Reinillä ylämäkeen, zu berg, ajava saa päättää, kumpaa
reunaa väylästä laiva käyttää. Jos vastaantulevan kohtaaminen tapahtuu muutoin
kuin normaalisti oikeanpuoleisella liikenteellä, niin laiva nostaa ns. sinisen
taulun ylös. Silloin vastavirtaan ajava käyttää väylän vasenta reunaa ja
vastaavasti myötävirtaan ajava myös omaa vasentaan. Me ajamme usein väylän
mutkien sisäreunaa, jolloin matka lyhenee; siis jos veden syvyys on riittävä
meille. Kapu pyrkii ajelemaan yli kolmemetrisessä vedessä, jos sellaista vain
on. Nyt Düsseldorfista lähdettäessä Kapu ajoi väylän oikeaa reunaa lähellä
punaisia väyläpoijuja. Vastaan tuli sininen taulu ylhäällä suuri tankkilaiva
(jokimittainen kumminkin), joka ajoi niin lähellä punaisia reunamerkkejä, että
meillä oli vaikeuksia mahtua pysymään väylällä. Onneksi selvisimme
kohtaamisesta kunnilla.
 |
| Tankkilaivalla sininen taulu osoittamassa sivuutuspuolta; ei koske sportbootteja... |
Käännyimme Duisburgin Aussenhafeniin kilometriltä 777 ja
kolmen kilometrin ajon jälkeen kiinnityimme kaupungin pienvenesatamaan. Siellä
oli hyvin tilaa ja Hafenmeisteri paikalla koko virka-ajan. Harvoin olen nähnyt
niin hiestä märkää miestä kuin tämä satamakapteeni oli. Auringon paahtama
toimistonsa oli melkein kuumempi kuin meidän saunamme ja siellä ei liikahtanut
ilma ollenkaan. Mekin meinasimme pökrätä hetken toimistossa oltuamme. Ihme,
ettei kaupunki ole järjestänyt sille työpaikalle kunnon ilmastointia. Kaveri
totesi, että pian alkaa onneksi viikonloppu ja hänen ei tarvitse tulla töihin.
Satamatoimisto on kuitenkin kesäaikana päivittäin avoinna klo 9-18.
Meillä meni
loppupäivä huilatessa kuumassa veneessä ja vasta illansuussa käväisimme
läheisessä Lidlissä.
Lauantai 4.7 Talviturkki jäi veteen
Olimme päättäneet olla tässä satamassa viikonlopun yli,
sillä Ruhr-joen sulku on kiinni sunnuntaisin. Huhhailimme taas koko aurinkoisen
kuuman päivän veneessä ja lähdimme vasta siestan jälkeen liikkeelle. Tosin
olimme iltapäivällä käyneet heittämässä talviturkit pois 27 asteisessa vedessä.
Ensin menimme kauppaan palauttamaan pulloja. Muovipullot
kelpasivat koneeseen ja niistä saimme panttikuitin, vaan lasipulloja kauppa ei
ottanut olleenkaan vastaan. Kohtelias myyjä kertoi, että ehkä läheisessä
Kauflandissa olisi lasipullopalautus. Kävelimme muutaman sata metriä eteenpäin
ja siellä sitten olikin palautusautomaatti, jonne kelpasivat olutpullomme.
Paitsi tanskalaisen Karlsbergin Elephant-pullot, jotka kuitenkin oli ostettu
Saksasta ja niistä oli maksettu pantti. Pitäisi varmaan muistaa, minkä ketjun
kaupasta ne on ostettu ja yrittää palauttaa ne samaiseen myymälään…
Myöhemmin illalla teimme vielä tunnin lenkin kanavan vanhan
kaupungin puolella. Kirkkoihin emme päässeet sisään ja ulkoakaan niitä en
kunnolla voinut kuvata, kun minulla on edelleen käytössäni vain 50 mm
objektiivi.
Olimme jokimatkojen aikana monesti haistelleet miellyttävää
tuoksua, jonka olimme veikanneet tulevan naisten ihovoiteesta. Nyt sama tuoksu
tuntui arkeologisilla kaivauksilla eräässä puistossa raatihuoneen lähellä. Yllätyksekseni
totesin tuoksun olevan lähtöisin lehmusta muistuttavasta puusta, tai siis
pikemminkin sen kukista. Tuoksu oli todella miellyttävää; vahinko etten älynnyt
riipiä kukkia mukaan, niillä olisi ehkä saanut veneen keulan hajustettua …Sunnuntai 5.7 Kuumuuden vankina veneessä
Kuuma sää jatkui, emmekä jaksaneet tehdä koko päivänä oikein
mitään. Ruokailimmekin keskieurooppalaiseen tapaan vasta pahimman kuumuuden
helpotettua joskus kahdeksan maissa.
Olin kiinnittänyt huomiota viereisten toimistotalojen ikkunoihin,
joissa näytti olevan automaattinen aurinkosuojaus, sillä auringon puoleiset
ikkunat olivat aina peitettyinä ulkopuolisilla kaihtimilla. Vuorokauden aikana
oli ainakin kolme eri näkymää, jotka minä havaitsin.
 |
| Etelän puoleisissa ikkunoissa kaihtimet... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti