Maanantai 6.7. Rein-joki jää taakse
Viikonloppu meni ohi kuumuudessa Duisburgin marinassa ja
aamusta suoriuduimme matkaan, pois Reiniltä. Satamasta oli siis kolmen
kilometrin matka takaisin Reinille, jota myöten ajoimme myötävirtaan toiset 3
kilometriä. Sitten käännyimme Ruhr-joelle, sillä Hafenkanaalin sulku,
Meidenburg, on kiinni heinäkuun loppupuolelle asti. Vajaan 3 km jälkeen
jouduimme taas suluttamaan, pitkästä aikaa. Duisburgin sulku (km 2,5, 5 m ylöspäin)
sujui meiltä oikein mukavasti ja kahden kilometrin päästä käännyimme
vasemmalle, pois Ruhr-joelta. Lyhyt yhdyskanava johti meidät Rhein-Herne-kanaallin,
jonka ensimmäinen sulku siis oli pois käytöstä. Tämän kanaalin pituus on 49,2
km ja siinä on 5 sulkua. Nyt nopeusrajoituksena on 12 km/h, eikä virtausta
juuri ole. Oberhausen sulku (km 5,5, 4,1 m ylös), Gelkirchenin
sulku (km 23, 6,5 m ylös), Wanne-Eickelin sulku (km 30, 8,1 m
ylös) ja Herne-Ost (km 36, 12,6 m ylös),) sujuivat kuin vanhasta muistista.
Viimeisellä sululla saimme ilmoituksen, että kelluvat pollarit ovat oikealla
seinustalla, kun olimme ottamassa kiinni vasemmalle puolelle, kiitos siitä
sulkumestarille. Pian kiinnityimme Hernen Gastrop-Rauxel –marinan
vieraslaituriin (km 38) joen puolelle. Tätä marinaa ei ole mainittu vuodelta
1995 peräisin olevassa reittikirjassamme, vaan Duisburgin satamakapteeni oli
kertonut sen sijainnin meille.
Tiistai 7.7. yksi kanaali päätökseen
Aamulla ihailin sataman kauniita kukkasia, ennen kuin
lähdimme taas liikkeelle. Ilmoittautuessamme olisimme saaneet jonkinlaisen
alennuskupongin sataman Gaststätteen, vaan emme käyttäneet tilaisuutta
hyväksemme; kuvasin vain lähtiessämme rakennuksen.
Matkalla totesimme tämän Rhein-Herne –kanaalin siltojen olevan
aika värikkäitä ja siltoihin oli merkitty nimi ja tarkka paikka.
Rakennustyömaitakin oli muutamia ja eräässä kohdassa oli niin kapeaa, että
jouduimme melkein pysähtymään vastaantulevan laivan kohdalla. Kokonaanhan emme
oikeastaan voi pysähtyä, koska silloin purjevene ei ole ohjattavissa.
Turvallisesti kuitenkin mahduimme tšekkiläisen laivan kanssa samaan kapeaan
kohtaan.
Entinen sulkukammari... |
Kaksi ja puoli tuntia ajettuamme loppui Rhein-Herne –kanaali
kilometrillä 45,6 ja jouduimme Dortmud-Ems -kanaalille. DEK on alkanut 15 km
aiemmin kaakosta Dortmundista jatkuakseen 260 km Emdeniin ja kääntyi nyt meidän
käyttöömme, kun RHK yhtyi siihen.
Kiinnityimme Motorbootclub Lünen laituriin Waltropissa entisen sulun
alapuolelle. Koska olimme perillä jo
puolen päivän aikaan, lähdimme katsomaan nähtävyyksiä saman tien. Päivä oli
kaunis, vaan ei kuitenkaan onneksi tuskaisen kuuma, joten alueeseen tutustuminen
ei ottanut liikaa voimille. Täällä on Schleusenpark Waltrop, jossa on 1899
valmistunut laivahissi (13,5 m) ja sulku vuodelta 1914. Uudet vastaavat vuodelta
1962 ovat nykyisin DEK -kanaalin pohjoisimmassa haarassa.
Kävelyreissullamme pistäydyimme myös RHK:n toisella
puolella, mutta emme havainneet siellä supermarkettia. Veneessä oli kuitenkin
raaka-aineita, joten saimme taas vatsat täyteen Kapun kokkaamaa ruokaa ennen
nukkumaan menoa…
Keskiviikko 8.7
Pääsimme liikkeelle taas ennen yhdeksää ja aloitimme
Dortmud-Ems –kanaalin kulkemisen pohjoiseen päin. Ohitimme Wesel-Datteln
–kanaalin suun ja kuvasin tulvavesiportin ja aquaduktin.
Aquaduktissa tien yli... |
Ajoimme toisen veneen perässä hiljalleen, vaan jossain
vaiheessa Kapu meni siitä ohi, kun muistimme, että enää ei olekaan sulutuksia.
Pian tuli jossain mutkan jälkeen vastaan työmaa, jossa kaivettiin kanavaa
leveämmäksi. Kauempaa katsoen koko väylä oli tukossa. Katsoin Maps-karttaa
pilleriltäni ja totesin, että olimme ajaneet väärään väylään kilometri aiemmin,
jolloin kanava oli haarautunut saaren molemmille puolille. Ja Kapuhan
tottelevaisena käänsi veneen ympäri ja väänsi kaasukahvaa. Pian olimme kanavan
haarautumiskohdassa ja samalla Kapu mainitsi takaamme tulevan jokilaivan. Siis
työmaan ohi pääsi kuitenkin, ja nyt selvisi, että se toimen haara oli vanhaa
kanavaa. Minua suututti ja hävetti osaamattomuuteni ja hätäilyni, vaan menimme
hyvässä järjestyksessä takaisin ja pääsimme työmaan ohi. Jatkoimme matkaa ja huomasimme
aiemmin ohittamamme veneen menneen nyt puolestaan ohitsemme. Ajelimme hiljalleen
sen perässä, kunnes tulimme Münsterin kaupungin kohdalle. Silloin vene kääntyi
vasemmalle, jonnekin altaaseen. Jatkoimme matkaa, koska olin katsonut
kirjastamme, että sopiva tukikohta Münsteriin tutustumista varten olisi
muutaman kilometrin päässä juuri ennen sulkua. Monasteria Yacht-Club Münster osoittautui
kuitenkin meille sopimattomaksi, joten käännyimme taas kerran ympäri ja menimme
sinne, minne edellämme ajanut venekin oli kääntynyt. Paikka osoittautui
vanhaksi satama-altaaksi, joka oli aivan kaupungin sydämessä. Vettä ei
rantamuurin vierellä ollut liiemmälti, vaan Kapun onnistui kuitenkin ajaa vene
sopivaan paikkaa ja pääsimme kiinnittäytymään kauniin Kahlua-veneen eteen.
SeijMer Münsterissä |
Löysimme Mapsista tankstellen ja Kapu kävi muutaman sadan metrin päässä
ostamassa dieseliä pänikät täyteen. Laituripaikalla ei tietenkään ollut mitään
palveluita, paitsi muutaman metrin päässä olevat hotelli ja ravintolat. Meidän
veneemme kohdalla oli jazzklubi, joka yöllinen äänimaailma ei ollut musiikkia
nukkumista yrittäville korvillemme.
Torstai 9.7. Kaupunkikierros Münsterissä
Sankt Paulus Dom |
Katselimme näyteikkunallista norsuja, jonkun matkatoimiston sponsoroimaa hiekkaveistosten rakentamista ja katsastimme upean St. Clemens-kirkon. Ihmettelimme myös Radstationen –rakennusta, joka näytti olevan vartioitu fillareiden parkkihalli. Hinnottelu näytti olevan puolipäivästä kuukausimaksuun ja tila aivan täysi. Kaupungissa ilmeisesti riittää polkupyöräilijöitä…
Saavuimme veneelle ruokakaupan kautta vasta vähän ennen seitsemää ja lähdimme saman tien eteenpäin. Ilmoittauduin Münsterin sululla (km 71,5, 6,2 m alas) kuten aiemminkin: Wir faren zu Berg. Sulunhoitaja puhui jotain, jota en tietenkään ymmärtänyt, vaan koska valo oli vihreänä, ajoimme Organza-laivan perässä sisään sulkuun. Vasta silloin huomasin, että tämä sulku ei enää nostakaan meitä ylös, vaan vie 6,2 metriä alas. Ilmoittauduin uudestaan anteeksipyydellen…
Meillä oli vain 8 kilometrin matka sululta Marina Alte-Fahrt
Fuestrupiin, jonne saavuimme puoli yhdeksän maissa. Paikalla ei tietenkään
ollut enää satamakapteenia, mutta saimme vessa- ja porttikoodit ravintolasta.
Samalla huomasin, että täällä on mahdollisuus maksulliseen pyykinpesuun, joten
päätimme jäädä tänne kahdeksi yöksi.
Perjantai 10.7 Taas pyykinpesua
Pesin ja kuivatin koneellisen pyykkiä päivän aikana.
Suihkussa ja vessassa oli välillä tungosta, koska täällä olevan camping-alueen
väki käytti samoja tiloja, mutta pesukonetta ei näyttänyt käyttävän kukaan muu
kuin minä. Hafenmeisterin tapasimme vasta viiden maissa ja maksoimme kahdesta
yöstä satamamaksun. Teimme kävelylenkin kauniissa, ei liian kuumassa ilmassa kanavan rannalla ja katsastimme Ems-joen, joka virtasi DEK -kanaalin alla.
Illalla olimme ulkoruokinnassa, kun kymmenien muiden kanssa nautimme
päivällisen Gaststätte zum Fährhausissa. Me söimme paistettua maksaa, taas
annos puoliksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti