Tiistai 21.7. Laivahissilla alas
Lähdimme mukavuuksittomasta laituripaikastamme Uelzenistä liikkeelle jo
puoli yhdeksän aikaan.
 |
| Uelzenin marinan laituri WSA:n bauhafenissa |
Ajoimme letkassa kolmen huviveneen kanssa ja puolen
päivän aikaan saavuimme
Lüneburgin laivahissille (ESK km 106,1, 38 m alas).
Sinne piti kiinnittäytyä odotuslaituriin muiden mukana. Ohitsemme kiilasi viime
metreillä takaamme tullut moottorivene, eikä meille enää ollut tilaa letkan
hännillä ja siksi jouduimme ajamaan laiturissa olleiden veneiden eteen. Pitkän
odotuksen jälkeen tuli joku venekuski kertomaan, että laivahissiin pääsee
kerrallaan vain kolme huvivenettä laivan kanssa ja me emme ole jonon keulilla,
vaan olimme tulleet jonoon viimeisenä. Senhän toki tiesimmekin, emmekä
todellakaan olettaneet olevamme (paikastamme huolimatta) ensimmäisten sulutettavien
joukossa. Kolme ensimmäistä sportbootttia meni ekassa sulutuksessa tunnin
odotuksen jälkeen, sitten kolme seuraavaa tunnin päästä, ja lopulta meitä oli
jäljellä kuusi venettä. Ja ihme
tapahtui: sulkumestari kuulutti kaikki loput, kuusi huvivenettä, hissiin yhtä
aikaa ilman kaupallista liikennettä. Silloin olimme olleet odotuslaiturissa
kolme tuntia.
 |
| Laivahissi yläasennossa... |
Hissitys oli aika jännä kokemus. Vesi ei vaihtunut eikä
vähentynyt, vaan menimme alas ”ammeessa” yhdessä hujauksessa 38 metriä. Koko
ruljanssiin meni aikaa puolisen tuntia, josta ”ammehissin” putoaminen
vaijereitten varassa vei vain vajaan 10 minuuttia. Ehkä ylösmeno ensi viikolla
kestää sitten hieman kauemmin.
Jatkoimme matkaa Elbe-joen tasossa useita kilometrejä,
kunnes tulimme kanavalta varsinaiselle Elbelle sen kilometrillä 573.
 |
| Edessä aukeni Elbe-joen ei vuorovesi -osuus... |
Viidentoista kilometrin myötävirta-ajon jälkeen saavuimme Geesthacht-sululle. Patouoman
puolella, siis ei sulku-uomassa, oli venesatama, jonka meille oli opastanut
paikallinen veneilijä aiemmin odotuslaiturissa ollessamme. Pääsimme syvyyden
puolesta juuri ja juuri ajamaan vierasvenelaituriin, jolloin veimme kolmen
veneen paikan. Mehän emme voi kiinnittyä keula edellä laituriin, sillä emme
pääse kulkemaan keulasta maihin, koska mastomme lepää keulakaiteiden päällä.
Nautimme suihkusta, joka sisältyi 13 Euron laiturimaksuun ja
pääsimme ruokailun jälkeen taas hyvin ansaitulle levolle omaan punkkaan…
Keskiviikko 22.7. Vuorovesi-Elbellä
Aamusta ajoissa, puoli kymmenen maissa, irrottauduimme
viehättävän Geesthachtin Motor-Yacht-Clubin laiturista, jossa veneen köli oli
osittain pohjassa kiinni.
Geesthachtin sululle (km 585, 4,5 m alas) ajo ei
kestänyt kovin kauaa, vaan siellä oli jäätävä taas odotuslaituriin. Liki 40
minuutin odottelun jälkeen pääsimme yhden moottoriveneen kanssa kahdestaan sulkuun.
jossa meidät laskettiin alas 4,5 metriä. Ajoimme sulusta ulos vuoroveden
alaiseen Elbe-jokeen, jossa vettä oli allamme ihan tarpeeksi.
Elbe jakautuu kilometrillä 608 eteläiseen ja pohjoiseen
haaraan. Me käännyimme Norderelbelle ja saavuimme kilometrillä 622 Hamburin
City Sport-Hafen -satamaan. Olin aiemmin lähettänyt s-postin satamakonttoriin
varataksemme paikan. Laitureiden päässä olikin ”reserved” lappuja, joten oli
vaikeata päättää, mikä paikka oli meille varattu. Joku mies kuitenkin viittoili
laiturilta ja osoitti meille kiinnityspaikan tavallisesta pilttuusta, joten
päätös oli helppo. Viittoileva mies osoittautui hafenmeisteriksi, jolle sitten
kävimme tilittämässä satamamaksun sunnuntaihin asti. Vähän myöhemmin
huomasimme, miksi niitä varattu-lappuja oli niin monia. Satama-altaaseen tuli
kumiveneitten avustamina monia katamaraaneja, joilla näytti olevan kilpailut
Elbe-joella. Ja ne varatut paikat olivat sitten niille kilpaveneille, jotka
eivät olisi mahtuneet normaaleihin pilttuisiin.
 |
| Katamaraaneja Hampurin City Hafen marinassa |
Torstai 23.7. Saunaan!
Kävimme läheisessä kaupassa ja suunnistimme heti neljän
jälkeen Suomen Merimieskirkon Hampurin toimipisteelle saunomaan. Olipa ihanaa
löylytellä kahden kuukauden tauon jälkeen! Merimieskirkon saunoissa on heti
valmis –kiukaat ja minulta kesti hetken löytää nappula, joka aktivoi kiukaan.
Vaan sitten, kun kiukaan luukku oli ollut auki muutaman minuutin ja puhaltanut
kuumaa ilmaa löylyhuoneeseen, oli suloista nauttia pehmeistä löylyistä.
 |
| Hampurin suomalainen merimieskirkko |
Anne
oli sillä välin tullut kirkolle seuralaisineen ja lähdimme kaikki neljä
veneelle. Kävelimme myöhemmin yhdessä Elben rantabulevardia länteen päin etsien
sopivaa ruokapaikkaa. Syötyämme vieraamme lähtivät kotiinsa ja me veneellemme.
Yöllä oli vesisade, ja me nukuimme nousu- ja laskuveden keinuttamassa punkassa
ihan hyvin.
Perjantai 24.7. Kaupunginosa- ja kirkkokierros
Lähdimme Hampurin kaupunkikierrokselle ennen puoltapäivää
puolipilviseen, tuuliseen säähän. Suunnistimme ensin aivan venesataman vieressä
olevaan Hafen Cityyn, mutta pysyimme pääasiassa sillä puolen kaupunginosaa,
jossa oli vanhoja, uusiokäyttöön remontoituja makasiineja.
 |
| Tämä talo on omistettu kokonaan itämaisten mattojen tuontiyhtiöille |
 |
| Pyhän Mikaelin kirkko |
Söimme päiväpalan
eräässä konditoriassa ja sitten menimme Pyhän Katariinan kirkkoon.
Jatkoimme
matkaa Raatihuoneelle, jonka ole aiemminkin kuvannut, vaan nyt kävin myös sen
takapuolella ja sisälläkin. Kävimme myös Pyhän Petrin ja Jaakobin
kirkoissa. Kävellessämme ihmettelimme
vuoroveden kuivaksi jättämää kanavanpohjaa. Ennen veneelle paluuta kävimme myös
kuvaamassa Pyhän Mikaelin kirkkoa Merimieskirkon läheisyydessä.
Illalla kävimme vierailulla ja syömässä Annen ja Manfriedin
luona ja vietimme hauskan illan ulkona puutarhassa.
Paäsimme veneelle vasta jo pimeän tultua, joten kuvasin
muutaman ”yökuvankin”. Kävimme vielä maistamassa Feuerschiffin omaa
erikoisolutta, Rotblondes Dunkelbier. Olipa harvinaisen hyvän makuista kaljaa,
vaan sitä ei valitettavasti voinut ostaa mukaan…
 |
| Hampurin raatihuone |
 |
| Kuiva kanavanuoma laskuveden aikaan Hampurissa |
 |
| Illallinen puutarhassa |
 |
| Baumwald-asemalla |
Lauantai 25.7. Vapaapäivä ja taas saunaan nauttimaan...
Vietimme vapaapäivää kirjoittaen matkakertomusta, vaikka
kauppareissulla käynti katkaisikin välillä runosuonen sykkeen. Olimme aiemmin
suunnitelleet menevämme tänäänkin saunaan, vaan tilaussauna-aika ennätti mennä
ohi huomaamatta. Jahkailin muutaman tunnin ajan, josko menisimme yleisen saunan
löylyihin kuuden jälkeen. Vasta puoli kahdeksan saimme itsestämme irti ja
kiiruhdimme kirkolle. Onneksi, sillä löylyt olivat entistäkin suloisemmat ja
nautimme niistä koko rahan edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti