Keskiviikko 15.7.
Lähdimme Mindenin marinasta tankattuamme ensin
ilmoittautumislaiturin hanasta ”juomavettä”
Ajoimme Mittellandkanaalia viitisen kilometriä, jolloin tulimme kohtaan, josta pääsee kääntymään Weser-joelle pohjoiseen, ja tietenkin sieltä pois MLK-kanaalille. Uudessa Aquaduktissa ylitimme sen Weser-joen, ja 45 kilometrin päässä käännyimme Hannover-Linden kanaalille. Siellä oli 2,2 km päässä Seelzen Mootorboot-Sportclub, jonne juuri ja juuri pääsimme laituriin, sillä vettä oli taas aika niukasti. Hafenmeister lohdutti sanomalla, että pohja on vain mutaa…
Ennätimme kauppareissulle satamaan tulon jälkeen, kun
naapuriveneen tanskalainen neuvoi meille tien. Matkaa oli toista kilometriä ja teimme
sen kävellen. Kapun vasen jalka on kuitenkin turvoksissa, vaikka yritämme
kävellä niin paljon kuin mahdollista. Illalla kävimme suihkussa, jonne oli myös
kunnon kävelymatka.
Täälläkin on ravintola Hafenblick, vaan sen ruuat näyttivät
sen verran kalliilta, että söimme tavalliseen tapaan Kapun kotiruokaa.
Torstai 16.7.
Lähdimme liikkeelle vasta puoli yhdentoista maissa, sillä
meillä ei olisi kovin pitkä ajomatka. Vain 15 km päässä melko tapahtumaköyhän
matkan jälkeen ajoimme Hannoverin venesatamaan. Ensin pääsimme hätäisesti
reunalaituriin, ja minä menin kyselemään satamakapteenilta kiinnittymispaikkaa.
Hän totesi, että siihen ei voinut jäädä, kun paikalle oli tulossa 20 metrinen
vene. Hän osoitti meille paikan ensimmäisen laiturin päästä, vaan se oli
suoraan kanavassa ja vene keikkui valtavasti. Kun saimme veneen siihen kiinni,
tuli hän uudestaan aj ohjasi meidät paremmalle paikalle seuraavaan laituriin.
Nyt olimme sellaisessa paikassa, että voisimme jäädä viikonlopuksi tutustumaan
Hannoveriin.
Kävimme saamamme kartan ohjeiden mukaan lähimmässä
konditoriassa päiväpalalla ja takaisin tultuamme oli lipputankoon vedetty
vierailumme kunniaksi Suomen lippu; aivan uusi, suoraan pakasta vedetty.
Auringonlasku oli ihan katsomisen arvoinen…
Perjantai 17.7.
Lähdimme puolenpäivän jälkeen käymään kaupassa ja
huoltoasemalla. Päivä oli kuuma, joten emme jaksaneet lähteä
kaupunkikierrokselle.
Sataman läheisyyteen rakennetaan asuintaloja, joiden
julkisivut ovat paikalla muurattuja. Näin katolta heitettävän jotain, joka ei
ollut onneksi ilmeisesti mitään kovin kovaan. Katolla ollut kaveri huusi ensin
jotain, sitten alhaalla ollut vastasi siihen ja sitten lensi; ainakin viisi
kertaa. Nopea tapa siivota…
Lauantai 18.7.
Lähdimme kaupunkikierrokselle linja-autolla, jonka päätepysäkki
on aivan sataman läheisyydessä. Kävimme ensin parissa kirkossa, ja kolmannessa
paikallinen henkilökunta innostui esittelemään meille mm. aivan vieressä ennen
sotaa olleen juutalaisen kirkon historiaa sanoin ja kuvin.
Sunnuntaisin
Hannoverissa on mainosten mukaan suuri kirpputori, vaan me kävelimme jo nyt
aika monen kirpputoripöydän lomassa eräässä puistossa Leine-joen varrella.
Raatihuoneella katselimme pienoismalleista, millainen Hannover on vuosisatojen
kuluessa muuttunut. Mieleen jäi varsinkin se, millainen kaupunki oli 2.
maailmasodan pommitusten jäljiltä.
Meillä oli ryhmäpäivälippu, jolla olisimme saaneet ajella
mielin määrin päivän aikana. Joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja nousimme
ratikkaan, joka ajoi jonnekin. Hyppäsimme kyydistä jossain, ja jatkoimme matkaa
bussilla. Se meni kuitenkin ”vika suuntaan”, joten jäimme siitä pois ja olimme
menossa Chirstuskircheen, kun minä kompastuin ja kaaduin. Minuun ei paljoa
sattunut, mutta kamerani 50 millinen ”varalinssi” meni aivan kokonaan rikki. Ja
lisäksi se kirkko oli suljettu, joten vähän otti hermoon…
Illemmalla suihkussa käynnin yhteydessä juttelin
sveitsiläisen vanhan rouvan kanssa. Hän kertoi olevansa 75-vuotias arkkitehti,
joka miehensä kanssa viettää kesät veneillen ja nauttien elämästä. Veneen he
säilyttävät talvisin Hollannin Swollessa, jossa mekin kesällä 14 olimme
käyneet. Ihana rouva…
Sunnuntai 19.7.
Jätimme Hannoverin sataman aamusateen jälkeen vasta juuri ennen
puoltapäivää. Tunnin ajon jälkeen olimme suluttamassa. Sulku Anderten
(km 174,2, 14,7 m ylös) sujui hyvin jokilaivan kera ja pääsimme jatkamaan
matkaa kello yhden aikaan. Matka eteni
12 km tuntinopeudella, vastaantulijoita oli melko paljon. Täällä ihmetyttää
hiekan kuskaaminen puskuproomuilla, jotka työntävät paljon vettä sivuun
tasaisella keulallaan.
Kuvasin taas jonkun linnun, lienee kalasääksi, vaikka
kuvasta ei rotunsa ehkä selviäkään…
39 kilometrin jälkeen käännyimme Salzgitter-kanaalille
MLK kilometriltä 213,5. Kahden kilometrin ajon jälkeen käännyimme, juuri ennen
sulkua, vasemmalle kapeaan sillanalusväylään ja saavuimme Heidangerin
venesatamaan.
Viehättävä paikka, joka oli paljon suurempi kuin miltä ensi
näkemältä näytti. Kävimme ilmoittautumassa rantaravintolassa, jossa oli joku
yksityistilaisuus. Ravintolassa oli viehättävä, kukkien ja palmujen täyttämä
terassi, jossa ruusut tuoksuivat.
Maanantai, 20.7.
Jätimme Heidangerin marinan yhdeksän maissa maanantaiaamuna ja jatkoimme yksitoikkoista ajoamme Mittellandkanaalilla. Kilometrillä 233,7 jätimme MLK-kanaalin taaksemme ja käännyimme pohjoiseen ja Elbe-Seitenkanaalille. Sitä suoraa, yksitoikkoista väylää jatkoimme 60
kilometriä, kunnes tulimme Uelzen- sululle (km 60,6, 23 m alas).
Pääsimme sulutukseen jokilaivan ja kolmen huviveneen kanssa. 23 metrin alas
lasku kesti vain varttitunnin.
Jatkoimme matkaa vielä 5 kilometriä, kunnes
tulimme Uelzenin venekerhon sataman kohdalle. Vaan sielläpä ei ollutkaan
tarpeeksi vettä meille kölin alle, joten jouduimme ajamaan muutama sata metriä
eteenpäin. Käännyimme WSA:n satama-altaaseen, jossa oli yksi huvivene
laiturissa. Saimme veneemme kiinnitettyä ja totesimme, että emme lähde talsimaan
takaisin päin marinaan ilmoittautumaan.
Eihän meille ollut tarjolla muita mukavuuksia kuin se laituripaikka…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti